Käytännössä jokainen meistä tarvitsee sähköä. Mutta mihin ihmeeseen tarvitaan sähköyhtiöitä? Iso osa sähköä myyvistä yhtiöistä ei itse tuota eikä kuljeta sähköä koteihin.
Eikö olisi viisaampaa, että jokainen ostaisi sähkönsä suoraan sähköä tuottavalta taholta? Tällöin välttyisi sähköyhtiöiden ylimääräisistä laskuista…
Tässä kattava postaus sähköyhtiöiden roolista sähkönkulutuksessa Suomessa.
Mitä sähkönmyyjät oikeasti tekevät?
Suomessa iso osa sähköyhtiöistä ei tuota eikä siirrä sähköä. Silti kaikilla suomalaisilla on sähkösopimus, usein tällaisen sähköyhtiön kanssa.
Mutta miksi? Kaikki sähköhän mitä seinästä tulee, on samaa valtion sähköverkon sähköä—riippumatta mistä sitä tilaat. Se tulee tuotantolaitoksilta suorinta reittiä kotiisi siirtoyhtiön toimesta.
Toisin sanoen, jotta sähkö tulee kotiisi, tarvitaan kolme asiaa:
- tuotantolaitos
- siirtoverkko
- siirtoyhtiö
Mutta hetkonen… Jos tuotantolaitokset generoivat sähköä, ja siirtoyhtiöt siirtää sen kotiisi, mitäs nämä sähköyhtiöt sitten tekevät? Läpilaskuttavat sähköstä jota eivät edes itse tuota tai siirrä?
Kuulostaa pahalta, mutta todellisuudessa sähköyhtiöillä on kasapäin tärkeitä tehtäviä, joita he hoitavat puolestasi.
Sähköyhtiöt näkee ison vaivan
Sähköyhtiösi hoitaa sähkön hankinnan tukkumarkkinoilta vastaamaan tarpeitasi. Sähkömarkkinat Suomessa toimivat nimittäin niin, että sähkö tilataan ennakkoon sähköä tuottavilta tahoilta.
Sähköyhtiön tulee siis tehdä tarkka ennuste paljonko asiakaskunta (kuten sinä) käyttää sähköä. Ennuste on tehtävä tarkasti jokaiselle seuraavan vuorokauden tunnille.
Pörssin lisäksi sähköyhtiösi voi ostaa sähköä aurinko- tai tuulivoimalaitoksista tai hankkia vakio-määrän ydinvoimalan tuotannosta. Kauppaa voidaan käydä myös suoraan kahdenvälisellä sopimuksella sähköä tuottavan yhtiön kanssa. Näissä tapauksissa sähköyhtiön pitää monesti ennustaa sähköntarvetta kuukausia, tai jopa vuosia ennakkoon.
Sähköyhtiön on siis oltava taitava data-analyysissa. Ennusteiden tulee olla tarkkoja, jotta häviöitä ei synny.
Toisin sanoen, sähköä myyvät yhtiöt vastaavat sähkön monimuotoisesta hankinnasta ja takaisinmyynnistä. Tietyssä mielessä tarpeettoman kuuloiset sähköyhtiöt ovatkin koko sähkönsiirtoprosessin aivot.
Jos kuluttaja tekee esim. 24kk:n määräaikaisen sopimuksen, sähköyhtiön tulee laskea, että sähköä riittää 24 kuukaudeksi, ja että yhtiö saa ostettua sen asiakkaan maksamalla summalla. Samalla ei saa käydä niin, että sähkönhinnan noustessa sähköyhtiö meneekin konkurssiin, ja asiakas ei saakaan sopimaansa sähköä, vaan joutuu tekemään uuden sopimuksen epäedullisessa tilanteessa.
Sähköyhtiöiden nurja puoli
Sähköyhtiöissä on toki huonotkin puolensa. Esimerkiksi aiemmin mainitsemassani etukäteen hankitussa sähkössä on haittoja asiakkaille.
Kun sähköyhtiö ostaa asiakkaan sähköt ennakkoon, hekin lukitsevat ostohinnan markkinoilla. Tästä syystä kuluttaja ei voi irtisanoa määräaikaista sopimusta sopimusaikana—ellei korvaa sähköyhtiöltä ostettua 24kk:ksi varattua sähköä irtisanomispäivän markkinahintaan perustuen.
Esimerkki
Kalle ostaa 24kk:n kiinteän sähkön yksiöönsä hintaan 8 snt/kWh sähköyhtiö X:lta.
X arvioi, että kalle tarvitsee täksi ajaksi yhteensä 3000 kWh sähköä. Näin ollen X ostaa koko kahden vuoden 3000kWh:n sähköt tuotannosta Kallelle ennakkoon. Ostopäivänä tehty kauppahinta on 10 snt/kWh. Näin ollen X maksaa Kallelle varatusta sähköstä 300€ tuotantolaitokselle.
Kuukauden päästä Kalle kuitenkin purkaa sopimuksensa. Sähköyhtiö X joutuu välittömästi takaisinmyymään lähes kokonaan Kallelle ostetun 3000 kWh:n sähkön verkon tasapainottamiseksi.
Mutta ongelmana on, että sähkön markkinahinta on pudonnut 5 snt/kWh:een. Tällöin sähköyhtiö X pääsee Kallen sähköistä eroon vain 150€:lla, ja tekee siten 150€ tappiota. Tämän tappion Kalle maksaa sopimussakkona.
Tämä käy Kallen lompakolle kalliiksi. Sakko on kokonaisen vuoden sähkön hinnan verran. Kallen ei siis olisi kannattanut purkaa sopimustaan. Vaikka hän löytäisi kuinka halvan uuden sopimuksen, hän ei tule siitä hyötymään 150€:n tappion jälkeen.
Toisin sanoen, kuluttajat eivät käytännössä voi hyötyä määräaikaisen sähkön vaihtamisesta.
Muitakin sopimuksia on
Toki sähkömarkkinoilla asiakkailla on mahdollisuus valita jokin muu kuin määräaikainen sopimus, esimerkiksi pörssisähkö.
Tällöin ei tarvitse pelätä sopimussakkoja. Ainoa vastuu on jatkuva sähkön hinnan seurailu ja kulutuksen optimoinit.
Pörssisähkössä sähköyhtiö ei hanki asiakkaalleen sähköä vuosiksi ennakkoon. Sen sijaan asiakkaalle toimitetaan sähköä tukkumarkkinoilta suoraan juuri sen hetkisen tarpeen mukaan. Asiakkaan maksama sähkön hinta vaihtelee siten jatkuvasti perustuen tunneittain vaihteleviin tukkuhintoihin. Toisin sanoen, pörssisähkön hinta on läpinäkyvä.
Sähkön hinta nyt (Pörssisähkön spot-hinta Suomessa)
Mitä jos asiakas ostaisi sähköt itse?
Olet varmastikin tottunut maksamaan sähköstä vasta kulutuksen jälkeen sähköyhtiöllesi.
Mutta jos sen sijaan ostaisit sähköt suoraan tukkumarkkinoilta, sinun tulisi maksaa sähköistä ennakkoon. Joutuisit myös myymään käyttämättä jääneen sähkösi takaisin markkinoille, usein tappiollisesti.
Esim. tukkupörssisähkössä sinun tulisi osata arvioida oma tuntikohtainen kulutuksesi ja tilata juuri oikea määrä sähköä jokaiselle vuorokauden tunnille. Sinun tulisi myydä myös jokaisen tunnin ylijäämä pois (tai hankkia alijäämätilanteissa joka tunti sähköä lisää).
Tällainen prosessi olisi käytännössä mahdoton normikuluttajalle. Jos kehittäisit tällaisen systeemin itse, kannattaisi samalla perustaa sähköyhtiö, joka tekisi saman muiden puolesta. Tämä onkin juuri se syy, miksi sähköyhtiöitä on. Ne tekevät rankat laskelmat, optimoinnit, sähkön ennakkotilaukset ja takaisinmyynnit puolestasi.
Sähköyhtiöt ovat tärkeitä!
Sähköyhtiön asiakkaana maksat sähkösi turvallisesti jälkikäteen kulutuksesi perusteella. Jännittävän osan, eli sähkön ennakko-oston tekee sähköyhtiöt data-analyysien pohjalta.
Riippumatta siitä mikä sähköyhtiö on kyseessä, sähköyhtiö on paljon muutakin kuin välikäsi tai läpilaskuttaja. Sähköyhtiö hoitaa sähköntuottajan ja -kuluttajan väliset aikaavievät ja ikävät hommat.
Sähköyhtiöt siis tekevät sähkönkäytöstä helpompaa—vaikka eivät itse tuottaisi tai siirtäisi sitä.
